I heard that a number of my friends are thinking of leaving Nokia. These are some of the smartest software people. And really smart software guys (besides user experience) are the key to today’s succesfull smartphone business.

These software wizards know how to choose the best implementation technologies, design the overall architecture (what kind of modules and what is their interworking) and code the prototype in astonishing speed. Further, they understands the end user and can together with product management and user experience designers plan the initial minimum acceptable experience, which makes prototyping feasible. And they can instruct the actual developers how to develop the product or application fast, based on the prototype. Often with modern development tools the prototype often becomes the first commercial version.

Unfortunately for Nokia, these guys are exactly what start-ups are looking for -for a reason. Nokia can offer scale, glamour and recognition: Nokia is big and it can offer the ability to change the world in large scale. Being part of that kind of effort can be satisfying. Small companies cannot offer this. Nokia can also offer benefits and glamour, recognition and appreciation (at least among relavites, which often do not understand or care what little start-ups do). But do these things really matter to these guys?

Start-ups offer a more meaningful existence: Start-ups are attractive because they (good start-ups to be more precise) have a clear mission, which can be documented and clearly communicated. And in this mission these guys have a clear role. They will see during the first day what huge impact they bring to the company. Often, they are the soul of the product or service. And that is a deeply satisfying experience. It has been a long time since Nokia has been able to offer even remotely satisfying work experience.

Stars don’t care about job security: These guys do not see a future in Nokia. Staying there is about as secure as going to a start-up. For a long time Nokia could offer at least pretty decent job security. Not anymore. Start-ups are born and die. So what. At least you have fun, while they are alive. And stars have no problem finding a new job, seurity is for loosers without options. Unspoken truth is that stars keep their jobs in large companies (Even if they announce large layoffs, by rule competent people are safe even if local legislation and labor rules dictate otherwise.) but stars also quickly find a new start-up if the previous fails.

Start-ups can be succesfull: There is also the possibility that a start-up will be a success. This is something Nokia cannot compete with. Stockmarket (analysts) have clearly destroyed any illusion of short term success. I think that the Windows Phone 7 user experience is very interesting, even engaging and maybe addictive. Even so, it will take years to create a meaningful developer community and interesting apps (which is the main reason to buy a smartphone), which is the only way to sell lot of smartphones. Moreover, what role does Nokia have in the Microsoft developer ecosystem?

Start-ups are sexy: Start-ups are at the moment (again) sexy. In Finland, Aalto Entrepreneurship Society has done a phenomenal job of making entrepreneurship a real option for the brightest kids in Finland.

What Nokia needs to do: It is very hard for Nokia to make these guys stay. They would somehow have to convince them that they 1) will see their hands and minds work realized; 2) the workplace atmosphere, processes, decision making, tools (silly IT rules) etc. substantially improved; 4) will get, if not wealthy, at least well compensated for their talent; 5) WP 7 will be an enormous success; AND 6) there will be a clear important role for Nokia and Finnish software experts in the WP 7 platform (not just applications) development.

These are all AND (not OR).

HTC just passed Nokia’s market cap. And at the same time these star developer guys are leaving. If Nokia cannot create a meaningful job for these guys and make them stay, there is very little hope for Nokia as a high value adding company. The only option might be to to layoff the 16000 people and set the expenditure level to match the mobile phone (not smartphone) commodity business model.

#mtairas

Älä luota status quohon: Suomi on pieni markkina. Julkaisujärjestelmään ja erilaisiin alustoihin vaadittavat investoinnit ovat huomattavia. Suomessa on pitkä lukemisen kulttuuri ja sanomalehdetkin porskuttelevat suhteellisen hyvin verrattuna suuren maailman kilpakumppaneihin. Suuret ikäluokat ovat tapojensa uhreja ja maksukykyä löytyy. He tuskin siirtyvät digiaikaan ennen ajasta siirtymistä. Tähän luottaminen on vaarallista – yhä useampi varttuneempikin kuluttaa mediaa läppärillä ja on kiinnostunut teknologiasta. Siitä ei ole suurta hyppyä iPadeihin tai muihin sormitietokoneisiin (kunpa joku keksisi paremman nimen!?).

Hidas toimiala kohtaa nopeuden: Oppiminen on hidasta. Suurten organisaatioden vielä hitaampaa. Ja traditionaalisten toimialojen, joissa on tapahtunut suhteellisen vähän muutoksia, kaikkein hitainta. Painetun sanan digitalisoinnissa on mielenkiintoisinta se, että yksi vähiten muuttuneista toimialoista kohtaa nopeiten muutuvan. Edellisessä blogissa mainitsemani Mooren laki on vääjämätön ja lähes mahdoton käsittää aloilla, joilla muutossyklit kestävät kymmeniä vuosi. Tämän vuoksi oppimaan pitää ryhtyä nyt ennen kuin paniikki on täysin päällä ja muilta aloilta tulleet kilpailija syövät kinkkuleivän pöydältä. Ei tarvitse katsoa kauas kun jo huomaa uusien toimijoiden kuten Huffington Post (myytiin vko 6/2011 AOL:lle) ja Uusi Suomi hivuttautuvan alalle huomaamatta, koska “eivät ne meidän kanssa kilpaile”.

Digijulkaiseminen on ekologista: Olen Suomen Luontoliiton jäsen. He lähettävät minulle paperilehden kerran kuussa. Lehden toimittaminen ja ympäristölliset jätökset ovat todennäköisesti suurempia kuin heille kuukausittain lahjottamani summa. Ja jos pyydän että lähettäkää lehti digitaalisesti, niin se ei heiltä onnistu, kuten ei onnistu postituslistalta poistaminen (olen kylläkin vasta yrittämässä – toivottavasti olen väärässä). Miten luontoa suojeleva taho voi edelleen etukäteen kysymättä lähettää paperia minulle? Digitaalisuus on siis paitsi uudenlainen käyttökokemus myös ekologisesti erittäin tehokasta. Serverihuoneet vievät huomattavasti vähemmän energiaa, kuin paperin tekeminen, paperille painaminen ja paperin kuljettaminen.

Digisukupolvi ei tule tarvitsemaan paperia ainakaan lukemiseen: Digisukupolvi tai gen-y on webissä: tottunut käyttämään sovelluksia, lukemaan artikkeleita, viestimään, pelaamaan. Hyvin harva heistä lukee paperista sanomalehteä ja muotikin on kivempaa tuttujen bloggaajien toimesta. Toisin sanoen, jos et nyt lähde mukaan kehittämään ja oppimaan niin viimeistään suurten ikäluokkien luopuessa ihmisen käyttöliittymästään, ovat markkinat pysyvästi muuttuneet: sisältö on siirtynyt paperilta bitteihin.

Aloita Oppiminen tänään: Valitse yksi laite ja siihen hyllystä ostettu julkaisujärjestelmä. Älä yritä olla liian fiksu vaan ota joku monista jo hyväksi todetuista. Suomessa Suomen Kuvalehti ja Tekniikan Maailma ovat käyneet jo alkutuskan läpi. Katsokaa mitä he käyttävät. Hyviä on myös Hesarin itse alihankkijalla teettämä alusta, sekä Wiredin käyttämä. Monessa asiassa tekemällä älykkäitä päätöksiä säästää paljon rahaa. Väännä sisältötuotanto siihen muotiin, että samasta sisällöstä, oli se sitten tekstiä tai kuvia, pystyy nopeasti painamaan paperille sekä bittiavaruuteen.

–matti

Everybody knew and has known for a long time that Symbian wasn’t the answer for competing against iPhone and Android. Even Nokia understood this and started developing Maemo (that eventually became Meego) in 2004. However, Maemo development turned out to be a disaster. Despite ambitious goals and talented team, nothing really came out of it. Why? I would argue that there are several reasons for this epic failure. Foremost, top management at Nokia didn’t fully commit to the development of the platform. In addition, the execution didn’t seem to be in place. To make things more complicated, changes in direction were also made on several occasions (major ones jumping from GTK+ to Qt or combining Maemo + Moblin to make Meego). The end result? Time went by but to this date we are yet to see a single true Maemo / Meego device by Nokia.

Internet Tablets were launched (770, N800 and N810) just to validate the development of the platform. N900 was a compromise in many ways and the big bang was to be expected with the first real Meego devices. Well, we are still waiting for the first launch and according to rumors the upcoming device should be a pretty good one. So what? Developers are not going to get excited as Meego is nowadays only a testbed platform, nothing else really.

So what is going to happen to Nokia developers? Hopefully most of them have not been betting on one horse and have competenses with other platforms as well. Also, Nokia’s next billion approach will rely on Series 40 so there’s demand for talented J2ME developers who can optimize services to devices with limited performance, slow & asynchronous connectivity, small displays etc. And there’s Windows Mobile. Tools are great and Microsoft has done a good job on desktop side supporting developers. Now they only have to extend their offering to mobile and to attract Symbian developers. Could somebody make a handy tool for converting Symbian apps to Windows mobile?

As much as I hate to, I still have to say it: as a commercial developer there’s no future in Qt / Meego. Qt everywhere means having Qt on refrigerators and other embedded devices. Nice, but niche. Meego still has potential in vertical industries (automotive, health etc.). I’m just afraid that stakes got higher:  with Nokia on board Windows / Windows Mobile is even a more serious option in vertical industries. Meego still has lots of potential but I’m afraid it just lost its momentum.

In a way Nokia’s decision to switch to Microsoft is a surrender: creating Nokia’s own ecosystem just didn’t really happen. Developer mindshare was lost to iOS and Android. It’s quite understandable that Mr. Elop  didn’t want to continue on betting on underperforming Meego. And it’s not all bad as now Nokia has one ace in the sleeve: trying to attract many Windows desktop developers to adapt to mobile.

Juhana

Kun paperi siirretään sähköiseen muotoon jonkun pitää miettiä, suunnitella ja toteuttaa käyttöliittymä ja -kokemus. Tämä vaatii sekä visuaalista että interaktiivista näkemystä sekä teknologiaosaamista. Ainoastaan kokeneet ja lahjakkaat sovellusten tekijät, joilla on syvällinen ymmärrys siirron kohteena olevasta digitaalisesta laitteesta ja alustasta, kykenevät tähän. Alun hölmöilyjen jälkeen näyttää siltä että käyttäjäkokemuspallo on onneksi pysyvästi siirtymässä ohjelmistokehittäjille. Tässä uhkana on se, että brändistä ja kontrollista katoaa iso palanen pois.

Sanomalehti on sisältöä ja brändi
Mitä siis sanomalehti on? Sanomalehti on ensisijaisesti totuttu tapa, joka kuuluu aamutoimiin tai johonkin muuhun hetkeen päivästä: esimerkiksi matkaan julkisilla liikennevälineillä. Sanomalehdelle on ollut tärkeää muuttua mahdollisimman vähän. Taannoinen Almamedian Pohjois-Suomen sanomalehtien muuttaminen tabloidiformaattiin aiheutti suuren porun: muutama jopa luopui tilauksestaan. Tuttu oli muuttunut vieraaksi. Sanomalehteen liittyy myös brändi, tuo tuttu logo yläreunasta, esitystapa, taitto ja lehden rakenne.

Ensisijaisesti sanomalehti on kuitenkin sisällön, ei käyttöliittymän, tuottaja. Jos vastuu käyttökokemuksesta siirtyy ohjelmistokehittäjille, niin mikä on sanomalehden rooli? Olisiko sanomalehden mahdollista julkaista sisältö (ja brändi) jonkinlaisen rajapinnan läpi ohjelmistokehittäjille? Ohjelmistokehittäjille olisi tarjolla brändätty vakiomuotinen sisältö.

Postilaatikko ei kohta enää kolise aamuisin
Yksi sanomalehtien vahvuuksista on ollut ehtiminen aamiaispöytään. Tämä ominaisuus on menettänyt merkitystään etenkin digikansan keskuudessa. Heille edellisenä päivänä kirjoitetut uutiset ovat kaukaista historiaa. Internet “päivittyy” miljoonia kertoja sekunnissa; sanomalehti painetaan pysyvästi paperille. Toisaalta biteistä ei synny oivallista kompostointipussia.

Yksi suusimpia sanomalehden haasteista digitaalisessa maailmassa on suorajakelujärjestelmän ja siihen liittyvän asiakkaan lukitsemisen ja kontrollin menettäminen. Koira tai vauva ei enää herää öisin luukun kolahdukseen mutta toisaalla sanomalehtimies ja painokoneen käyttäjä menettävät yöunensa miettiessään uutta jakelutietä.

Digitaalisessa maailmassa  ensin pitää myydä tai toimittaa sovellus, jolla lehti luetaan. Asiakas on vielä saatava asentaamaan sovellus.  Kun sovellus on asennettu, pitää asiakas saada tekemään mielellään jatkuva tilaus. Jos teet tämän Applen kautta, 30% katteesta katoaa rapakon taakse. Toisaalta kopiokoneen ja jakelijoiden palkat maksavat varmasti enemmän. Haasteena onkin seuraavat vuosikymmenet jatkuva ylimenomalli, jossa vähenevä tilaajamäärä vaatii perustoimintojen ylläpitoa samalla kun osa katteesta katoaa ohjelmistokehittäjille ja digitaaliseen jakelutiehen.

Sanomalehden tilaajat ovat lojaaleja – käytä sitä hyväksesi
Sanomalehdillä on yksi vahvuus verrattuna sirpaloituneeseen aikakauslehtimaailmaan: vahva brändi ja käyttäjien loojalisuus. Tämän vuoksi heillä on oiva tilaisuus ottaa koko arvoketju haltuunsa (paitsi tietysti Applen iPad ja iPhone laitteissa jotka etenevät omaa stalinistista tietä: rajat kiinni ja rikkojat Siperiaan). Osta hyvä ohjelmistokehittäjä ja siirrä osaaminen erillisorganisaatioon (koska hyvät ohjelmistokehittäjät eivät viihdy isossa mediatalossa). Jos pääomaa on tarpeeksi tai pelko muuttunut kauhuksi, niin kehitä oma monialustakehitysympäristö tai osta se jostain. Mutta, ole valmis muuttamaan sitä, sillä suurin kulttuurien konflikti sanomalehtien ja ohjelmistojen/laitteiden erossa on muutossyklien pituus. Digitaalisessa maailmassa muutos on nopeaa ja jatkuvaa. Rakenna toimintamallit sen mukaan, sillä Mooren lakia ei voi muuttaa edes Yhdysvaltojen Korkein Oikeus.

Toinen mahdollisuus on rakentaa jonkinlainen sisältö- ja brändirajapinta, jonka kautta ohjelmistokehittäjille ja webbipalveluille syndikoidaan sisältöä (brändiohjeiden mukaisesti). Tämä malli on ollut itse asiassa käytössä jo kymmeniä vuosia: Reuters, APP ja Bloomberg toimittavat tietoa sekä paperisiin että digitaalisiin informaatiolähteisiin ja sovelluksiin. Tämä malli tulee todennäköisesti toimimaan suurten kansainvälisten sanomalehtien ollessa kysymyksessä. On vaikea uskoa että Suomessa kukaan voisi elää tällä mallilla.

Matti

What we are saying is that you CANNOT sell high-end smartphones without having ALL three successful smartphone business building blocks in great shape. Nokia has about one and a half.

1. Nokia has beautiful hardware, decent operating system on battery consumption, antenna sensitivity etc.
2. But lacks in user interface both visually and functionally. With this we mean Symbian 3. Moreover, Symbian won’t be the OS that can deliver what is required in  the high-end market.  Some even claim Symbian is a dead man walking (see: http://gizmodo.com/5667723/why-were-not-reviewing-the-nokia-n8). MeeGo is in disarray and will not deliver anything great in the near future.
3. The third crucial building block, interesting applications, is completely missing. We know Nokia likes to say otherwise but if you compare the application portfolios from US consumers point of view iPhone is way ahead, with Android following and Nokia being lapped multiple times (to use an annoying sports term).

The reason for the lack of interesting applications in Symbian is the fact that currently all mobile developers in US are focused on two platforms: iPhone and Android. Practically nobody is developing for Symbian and MeeGo does not really exist, not yet anyway. There are some good qt developers but we have not seen anything compelling from them yet. Symbian isn’t anywhere near top, when developers choose their target platforms (see: http://www.research2guidance.com/global-app-developer-survey-android-overtakes-apple-and-offers-the-highest-business-potential-in-2013-of-all-mobile-platforms/)

So what’s left to choose? Symbian is definitely a no-go. Qt over Symbian is a mere intermediate step and should be skipped altogether (at least in the US). MeeGo is somewhere in the distant future. And despite Mr. Elop’s background, Windows Mobile is not a real choice (minimum differentiation and 15-25USD software license per device).

It can be argued that Nokia is no longer controlling its destiny (with Android), it becomes more difficult to differentiate etc. People at Nokia say that their processes and competences are not optimized for using Android. Then again, how come so many other device manufacturers are swapping to Android.

US customers are first operator and in the high-end market more and more operating system centric. This means that people want to buy e.g. Verizon Android phone. Who makes it, is less important. Operating system and operator service packaging (and network footprint) have become the driving forces. This is very bad news for device manufacturers. Maybe here staying in the game and learning is more important (especially if your current OS has fallen behind and new one is not ready).

There are arguments for and against Android. The bottom like is that can Nokia afford to wait until QML over Meego is out there with developers and applications?

Our recommendation is that

1. drop Symbian from the high-end immediately,
2. work on Android while building QMT/Meego ecosystem.

Nokia software folks might even learn a trick or two by using Android.

Good enough, that is, until the first Symbian device came out. Surrounded by a lot of hype, its user experience was dismal. Nokia seemed to think that differentiation meant different hardware, so their portfolio of handsets kept growing. Developing each new hardware version cost millions, often tens of millions. Had this same money been spent on software development to enrich the user experience, Nokia would have been on a different path long ago. And the game would probably look a lot different today.

It’s nice to hold a hardware mock-up made out of soap (they are actually made out of something else but I am not sure of what). But seeing and feeling it mean nothing; what will the experience of using it be like? It is very hard, if not impossible, to differentiate with hardware in the high-end smartphone market. The holy trinity of hardware, operating system and services has been for quite a few years in software and services. I remember Nokia creating this type of organization. They seemed to understand the importance of user experience. What went wrong? The well-planned organization was wrongly executed. Having smart people is not often enough; they have to be the right kind of people with the right mindset, a mindset geared toward excellent overall user experience rather than good looking hardware. Nokia’s software and services group, like all other units, was quickly siloed: central leadership lost control, and people lost direction.

Now, with new leadership and, hopefully, a new way of working, there is a new chance for change. The danger for people is not making this change happen but suffocating under organizational, technological, process and personality limitations. Keeping this in mind and not accepting excuses can take Nokia on a new path. Good luck, Stephen!

Matti & Juhana

Tiedon tai siis informaation tarve on tähän mennessä rajoittunut määrämuotoisen tiedon tarpeeseen. Ei olla edes kuviteltu, että muuhun tietoon päästäisiin järkevästi käsiksi. Tiedon voi siis jakaa ainakin näin:

• Määriteltyyn, määrämuotoiseen (en tiedä onko tieteellisesti oikea termi mutta en ole tiedemise joten….) tietoon, joka on indeksoitu,kategoroitu, tägätty, usein myös arvotettu ja helposti haettavissa. Siis tietoon, joka on tietyssä tiukasti määritellyssä kentässä tietyssä tietokannassa. Määrämuotoinen tieto on siis juuri sitä tietoa kuin siinä kentässä pitäisi olla eikä se kenttä sisällä tiedon muita määritteitä. Ne ovat muissa tietokentissä, jotka nekin ovat tarkasti määriteltyjä; sekä
• Harmaaseen Tietoon, joka on hajautettuna ympäriinsä ihmisten päihin tai järjestelmien sisällä. Tätä tietoa on vaikea hakea, koska ei tiedetä mitä kysyä (ihmisiltä ja tietokoneilta). Tästä syystä Harmaata Tietoa ei ole kerätty. Sen käsitteleminen on vaatinut manuaalista älyä (=ihmistä), jonka työ on kallista ja epätäsmällistä.

Määritellyn tiedon kerääminen ja käsitteleminen on rutiinia: jokainen osaa panna rastin ruutuun tai antaa kenttään numeron. Tämän jälkeen tietokoneohjelma ymmärtää tuon rastin paikan ja arvon yksiselitteisesti. Tämä tieto on esimerkiksi kyselyissä numeraalisesti ilmaistavissa ja helposti ja jopa syvällisesti analysoitavissa tilastoanalyysiohjelmistoilla kuten SPSS:llä. Harmaan Tiedon ongelma on se, että tiedon hakija ei usein tiedä edes mitä kysyä. Ja vaikka saisikin aikaan mahdollisimman laajan avoimen kysymyksen, mitä tehdä sisään tulevalla datalla, kun sitä ei voi indeksoida, kategoroida, tägätä jne. Lisäksi tätä Harmaata Tietoa lojuu yritysten servereillä valtava määrä mutta siihen ei kyetä käymään käsiksi, koska jos tieto ei ole määrämuotoista, ei siihen voida tehdä järkeviä hakuja. Datamining on yksi mahdollisuus mutta sekin keskittyy lähinnä määrämuotoisen tiedon analysointiin.

Yritykset keräävät paljon määrämuotoista tietoa asiakaskyselyillä. Vastauksista saadaan kuitenkin vain vastaus tarkasti määriteltyyn kysymykseen. Mitä jos tuon vastaajan päässä olisi ajatus siitä miten parantaa asiakaspalveluprosessia mutta koska tätä kysymystä ei ollut listassa, ei siihen voi vastata. Ihmisen alitajunta on massiivinen voimavara, josta on vaikea kaivaa tietoa systemaattisesti. Tuo alitajunta syttyy vain laajoilla palautetta hakevilla kysymksillä. Ja tuolla alitajunnassa on paljon semmoista, joka voisi parantaa yrityksesi liiketoimintaa monella tavalla.

Tietokoneen keksimisestä lähtien on yritetty rakentaa ohjelmia jotka ymmärtävät kieltä ja pystyvät kommunikoimaan kuten ihminen. Kieli on kuitenkin äärrimmäisen monimutkainen ja muuttuva asia. Muutama yritys on erittäin pitkän tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta pystyneet rakentamaan järjestelmiä, jotka ymmärtävät paitsi lauseiden merkityksen, myös niiden sävyn. Näiden yritysten luomat ratkaisut tulevat seuraavien vuosien aikana muuttamaan asiakas-, työntekijä-, ja tietokantakyselyiden markkinat. Niiden kehittämät ratkaisut mahdollistavat vapaan tekstin käyttämisen kaikkeen palautteeseen ja tallentamiseen. Ne kertovat meille lyhyesti mistä viime viikolla puhuttiin, mikä oli positiivista, mikä negatiivistä, onko jossain ongelma, joka vaatii välittömiä toimenpiteitä. Ne kertovat tämän välittömästi ja visuaalisesti ja rakenteellisesti helposti ymmärrettävässä muodossa.

Jos olet kiinnostunut harmaasta tiedosta vastaa alla olevaan kyselyyn (vastattavana 3 kysymystä):

http://tinyurl.com/375uv8q

Tämän hetkisten projektien perusteella voi sanoa, että Internetin ja sovellutusten älykkyys on lisääntymässä. Projekteista suurin osa kohdistuu ennen manuaalisten prosessien automatisointiin tai käyttäjäkokemusten parantamiseen laajalla kontekstin tai metatiedon ymmärryksellä. Näiden projektien perusteella on helppo nähdä mihin ollaan matkalla. Web x.x (en pysy näiden perässä) tulee ymmärtämään käyttäjän taustatiedot ja käyttötilanteen taustat paljon paremmin kuin nykyiset “tyhmät” sovellukset. Tämä tulee asettamaan vaatimuksia sovellutusten tekijöille ja portaalin pyörittäjille: käyttäjistä on kerättävä tietoa. Ja tämä tieto pitää tehokkaasti käyttää hyväksi tarjoamalla käyttäjäkohtaisia valikoita ja näkymiä. Kun sovellus on sitten portaalista hankittu niin sen on käyttäydyttävä paremmin kuin käyttäjä voisi kuvitella. Sovellukset, joista ikään kuin puuttuu vaiheita (koska se on niin nerokas) koukuttaa käyttäjät maksamaan.

–matti

Olen ladannut iPadiin kaikki saatavilla olevat työssä käyttämäni sovellukset. Osa niistä on edelleen iPhone resoluutiossa mutta muutamat ovat tehneet laitteeseen oman käyttökokemuksen. Esimerkiksi Evernote ja Dropbox ovat ymmärtäneet laitteen käyttötavan ja kosketusnäytön vaatimukset ja luoneet riippuvuutta aiheuttavan kokemuksen. Pettymys on Skypen, Yammerin ja Twitterin hidas reaktio ja iPhone applikaation (ja resoluution) käyttö.

iPad ei ole valmis. Puutteita desktop ympäristöön on esimerkiksi GoogleDoc dokumenttien editoitavuuden (paitsi taulukkolaskenta) puute. Toisaalta dokumentit ovat nopeasti saatavilla ja erinomaisen luettavassa muodossa. Ehkä iPad onkin enemmän tiedon käyttö- kuin syöttöpiste.

Tässä muutamia kokemuksia/huomioita (osa näistä on iPhone ominaisuuksia eli eilisen kauraa):

• Skandinäppistä ei ole vielä saatavilla mutta painamalla a tai o kirjainta pitkään, löytyy niiden takaa ä ja ö.
• PDF-tiedostojen muuttaminen iBook muotoon on kätevä ominaisuus. iPad kysyy vain haluatko tehdä sen ja tämän jälkeen PDFää voi lukea kuin iBook kirjaa.
• iPad on painava kirjaksi mutta kevyt tietokoneeksi. Kindle on huomattavasti kevyempi ja kirjamainen (ei taustavaloa ja todella pitkä akun kesto).
• Twitter ja LinkedIn viesteissä olevien weblinkkien aukeaminen “osana” sovellusta, eikä erilliseen selainikkunaan, on nerokasta (mutta tuo resoluutio pitäisi korjata pikaisesti!).

iPad ja iPadin kaltaiset laitteet tulevat olemaan Se Kolmas Älykäs (TV ei kuulu tähän ryhmään) Näyttöpääte. Useille iPad voi riittää ainoaksi koneeksi siviilipuolella. Töissä kosketusnäyttönäppis ei riitä nopeaan tekstin tuottamiseen, eikä iPadiä saa suoraan kiinni LCD heittimeen (ehkä wlan heittimien yleistyessä). Joka tapauksessa olen koukussa ja tänä syksynä se tulee olemaan usein ainoa mukana oleva tietokone (jos ei puhelinta lueta tietokoneeksi).